Animaatiokurssilla koettua
Animaation tekeminen on taikaa. Siinä luodaan tarina, joka tehdään eläväksi äänin ja kuvin. Yhtäkkiä paperille lyijykynällä raapustettu ja pienestä idean tyngästä syntynyt tarina alkaa elää. Se liikkuu, se kuuluu ja näkyy. Tekovaiheessa se on myös konkreettinen ja sitä voi koskettaa. Se on käsityötä, taidetta, tarinan kerrontaa, musiikkia….
Prosessi. Ensin oli idea. Kirjoitimme sen nopeasti ylös, ettei se katoaisi. Idea oli yksinkertainen, koska aikaa oli vain noin pari viikkoa toteutukseen. Teimme kuvallisen suunnitelman animaation tapahtumista. Suunnittelimme kuva kuvalta tapahtumat miettien samalla myös erilaiset kuvakoot, kuten yleiskuva, kokokuva, lähikuva jne. Myös äänimaailma suunniteltiin samalla eli mitä ääniä mihinkin kuvaan tarvittaisiin. Tämä oli tärkeä vaihe. Ilman suunnitelmaa emme olisi luultavasti päässeet johdonmukaiseen lopputulokseen tai edes minkäänlaiseen lopputulokseen. Toimiva tarina, kuvaussuunnitelma ja äänisuunnitelma ovat animaation perusta. Sen jälkeen alkoi pohdinta toteuttaisimmeko animaation piirrettynä, kollaasina, esineillä vaiko erilaisia tekniikoita sekoitellen.
Meidän valintamme työparini kanssa oli nukkeanimaatio. Nuken piti pysyä pystyssä, omata liikkuvat raajat jne, koska halusimme nuken kävelevän ja pomppivan animaatiossamme. Nuken tekeminen oli haastavaa ja sen ideoinnissa sai todellakin käyttää kaikkea luovuuttaan. Runko tehtiin paksusta rautalangasta ja jalkaterät ja kämmenet olivat kipsiä. Ruumiin keskiosassa oli jonkinlaista solumuovia, johon oli helppo kiinnittää muovailuvahasta muotoiltu pää hyvin paksulla rautalangalla. Muovailuvaha ei ollut hyvä valinta kestävän nuken tekoon, mutta se oli pikaratkaisu, jonka teimme nopean aikataulun vuoksi. Teimme myös nukelle kengät kankaasta ja glittereistä sekä mekon sinisestä satiinista ja se peitti hyvin nuken karun rungon. Tukka syntyi punaruskeasta huovutusvillasta.
Käsityöläisvaiheen jälkeen siirryimme äänittämään. Tarvitsimme repliikkejä, laulua, askelia, loiskintaa, märkiä askelia, linnun laulua, kitaran soittoa sekä sateen ropinaa ja ukkosen jyrähtelyä. Suurimman osan äänistä saimmekin äänitettyä itse. Haimme internetistä ukkosen ja sateen äänet. Kaiken muun äänitimme koulun pienessä studiossa, kotona ja ulkona. Samoihin aikoihin, kun äänitimme, suunnittelimme Photoshopilla erilaisia taustoja. Taustat tehtiin valokuvien pohjalta ja tulostettiin A3-kokoisiksi.
Kuvasimme animaation tietokoneen iStopMotion-ohjelmalla, johon oli yhdistetty videokamera. Kuvasimme 2-ruutua kerrallaan. Nuken liikuttaminen oli haasteellista ja jouduimme korjaamaan nukkea. Tämän takia meillä meni hieman odotettua kauemmin kuvaamisessa. Lisäksi nukke oli hieman liian iso taustoihin nähden, joten jouduimme yhdistelemään taustoja, että saimme suuremman pinta-alan. Tämä aiheutti harmillisia saumoja taustoihin, mutta koska aikaa oli vähän emme ehtineet tehdä niitä uudestaan. Kun kuvaaminen lähti viimein käyntiin, se sujui hyvin. Meille tuli myös kuvaamisen aikana hauskoja ideoita ja animaatioomme lipsahti jostain söpö muovailuvahakissa.
Kuvaamamme materiaalin editoimme iMovie-ohjelmalla, josta löysimme myös paljon hauskoja lisäefektejä. Työstimme äänet Protools-ohjelmalla sellaiseen kuntoon, että ne saatettiin siirtää kuvan editointi-ohjelmaan. Kuvat ja äänet sovitettiin yhteen. Työn viilaaminen loppuun oli hauskaa, työlästä ja kaiken vaivan arvoista.
Animaation tekemisen aikana kohtasimme useita haasteita, mutta tavoitimme animaation idean ja opimme käyttämään laitteita ja ohjelmistoja. Tekemiseen uppouduimme täysillä mukaan. Haastellisuus oli inspiroivaa ja tiukka aikataulu pakotti olemaan intensiivisesti mukana prosessissa. En tiedä olisimmeko päässeet parempaan lopputulokseen, vaikka aikaa olisi ollut enemmän. Ehkä. Mutta nyt ainakin tiedämme animaation tekemisestä paljon enemmän.